16 maalis Graffitin poisto – siisteyden ylläpitoa vai taiteen tuhoamista
Graffitien ilmestyminen Suomessa julkisiin ulkoseiniin tai kulkuneuvoihin herätti paljon keskustelua viime vuosituhannella. Ilmiö oli uusi ja se ylitti uutiskynnyksen silloin, mutta ei enää.
Ensimmäisenä graffitin tekijän maalauskohteena on jokin julkisen yhteisön taikka yrityksen omistama seinäpinta. Uskon, että sitä ei vaan pidetä yhtä arvokkaana kuin yksityisen ihmisen omistamaa seinää. Tästä syystä julkiset kohteet ovat jatkuvan töhrimisen kohteena. Onneksi edes yksityisten ihmisten omistamia kohteista arvostetaan; ainakin vielä.
Meitä kaikkia ympäröivä kaupunkiympäristömme, sen siisteys ja järjestys vaikuttavat meidän jokaisen alitajunnassamme halusimme sitä tai emme. Kuten jokainen tietää työ- tai kotioloistaan niin siisteys ja järjestys luovat hyvää mieltä sekä positiivista kierrettä asioihin. Ylimääräinen sotku johtaa vain huonoon suuntaan.
Taide ei saa tuhota tai vahingoittaa kenenkään omaisuutta, ja siksi en pidä luvattomissa paikoissa olevia graffiteja taiteena. Siisteyden ylläpitäminen ja positiivisen kierteen aikaansaaminen edellyttävät kaikilta sitä, että graffitit poistetaan aina mahdollisimman nopeasti ja järjestelmällisesti.
Kun pinta on puhdas niin siihen ensimmäisen graffitin tekeminen on aina isompi kynnys kuin seuraavan graffitin tekeminen edellisen viereen.